Heinäkuisen illan hämärtyessä ja varjojen leijaillessa asuntoni tyhjille seinille lause ”vähemmän tavaraa ja enemmän elämää” tuntuu huvittavankin todelta.
Olen aloittanut alusta ennenkin ja huomaan, ettei se tunnu enää huolestuttavalta. On vain ensiksi hyväksyttävä tyhjyys ja vähitellen huomattava tyhjän tilan suomat mahdollisuudet.
Olen vuosien mittaan luopunut kaikesta turhasta, tyhjentänyt kaappeja sekä opetellut elämään vähemmällä. Samalla olen huomannut jotain olennaista: kun kaikki epäolennainen on karsittu pois ympäriltä, asioita alkaa nähdä vähän tarkemmin. Kuten: mihin käytän aikaani? Mikä antaa energiaa ja mikä vie? Mitä teen vain tottumuksesta? Ja mikä oikeasti tuntuu hyvältä, omanlaiselta elämältä?
Nimittäin nykyään haluan valita tarkemmin ne asiat, joille haluan antaa elämässäni tilaa – unelle ja palautumiselle, liikkumiselle ja itselleni sopivalle ravinnolle, ihmisille, kohtaamisille ja naurulle. Tilaa ajatuksille, luovuudelle ja uusille mahdollisuuksille – mutta myös tilaa olla tekemättä yhtään mitään.
Hyvinvointi ei synny tehokkaasta elämästä, vaan pienistä itselle sopivista valinnoista. Se ei tarkoita täydellistä ruokavaliota tai treeniohjelmaa eikä täydellisesti hallittua arkea, vaan pieniä, itselle sopivia, terveyttä ja mielenrauhaa edistäviä valintoja sekä lupaa kuunnella itseään.
Matkustaminen ja eläminen vieraassa kulttuurissa ravistaa irti myös omista pinttyneistä tavoista. Tällöin takaisin palatessa tuttukin ympäristö näyttää taas hieman erilaiselta. Alkaa huomata asioita, joiden ohi saattoi kävellä ennen automaattiohjauksella. Aamuinen cappuccino matkalla töihin maistuu erilaiselta, kauppareissu tuntuu helpolta, oma koti lahjalta ja pelkkä patja lattialla tyhjässä kodissa jännittävältä uudelta alulta.
On piristävää katsoa tuttujakin asioita uusin silmin ja huomata tuntevansa lähinnä kiitollisuutta. Kiitollisuuden tunne on energiaa, joka tekee taas kaiken mahdolliseksi.
Nomad’s Law eli jatkuvasti matkustavan ihmisen filosofian mukaan mitä useammassa paikassa ihminen asuu ja rakentaa elämäänsä, sitä vähemmän hänen identiteettinsä ja turvallisuuden tunteensa ovat sidoksissa yhteen tiettyyn paikkaan. Koti alkaa tarkoittaa enemmän ihmisiä, rutiineja ja kokemuksia kuin yhtä asuntoa tai kaupunkia. Koti on lopulta tunne, jonka kannat aina mukanasi.
Repussa sekä rinkassa on kenties vähemmän tavaraa, mutta siellä on sitäkin enemmän tarinoita. Kiitollisuus on myös uteliaisuutta sitä kohtaan, mitä voi vielä tulla. Uusi alku ei tarvitse suuria suunnitelmia. Riittää, että tekee tilaa elämälle, hyvinvoinnille ja omannäköiselle arjelle.
Fight Club -elokuvan lausahdus ”The things you own, end up owning you” ei ajatuksena koske lopulta vain tavaroita. Meitä voivat omistaa myös tavat, rutiinit, odotukset sekä vanhat ajatukset siitä, millaista elämän pitäisi olla. Välillä ja aika ajoin voisikin siis olla itse kullakin syksyisen inventaarion aika.
Nyt syyskuussa katselen ulos kodikkaan kotini ikkunasta, ja syksyinen auringonpaiste tekee Lauttasaaren tutuista maisemista taas lähes uuden. Huomaan olevani jo valmis syksyyn.
Syksy saa tulla – tervetuloa kuulaat syyspäivät!
Health Happens / Päivi Johansson
040 548 3899
www.healthhappens.fi
www.paivijohansson.weebly.com